Pienenä tyttönä tätä päivää odotti aina samallatavalla kun joulua. Enää sitä ei odota yhtään niin innokkaasti, nimittäin synttärit. Pahinta tässä nyt varmaan on se, että nyt ollaan lähempänä kolmeakymmentä kun kahtakymmentä! Tänään mittarissa on 26 vuotta. About 20 vuotta sitten tämä päivä tuntui jotenkin erityisen tärkeältä ja oli yksi vuoden kohokohdista. Tosin vielä silloin 20 vuotta sitten luulin myös, että lippu vedetään salkoon jokaisella tontilla juuri minua varten, eikä ruotsalaisuudenpäivää varten. 8 vuotta sitten synttäreitä odotti kyllä kovasti, kun tiedossa oli täysi-ikäisyys, ajokortti ja muut aikuisuuden "ihanuudet".

Tässä väkisinkin miettii, että onko omalla tulvella lapsella synttäreiden odottelu samanlaista, kuin itsellä. Luultavasti, eiköhän jokainen lapsi odota niitä. Toisaalta täysi-ikäisyyden kynnyksellä on helpompi olla alkuvuoden lapsi, kun loppuvuoden. Marraskuuhun tuntui olevan ikuisuus, kun muut ajelivat autolla jo ennen kesää. Luonnollisestikin silloin vika oli vanhempien :) Nyt selviän siitä osuudesta helpommalla kun omat vanhempani, koska minulla laskettuaika on 12.2. 

Tänään siis viikkoja jo/vasta 26+0. Neuvolaankin ollaan tänään menossa, jälleen kuulemaan sydämensykkeitä. Toivottavasti niissä ei tällä kertaa ole mitään sivuääniä! Toivottavasti kaikki nyt vihdoin ois hyvin, eikä lähetettä Gravidaan enää tarvittaisi. Melkonen stressi tässä on kyllä ollukkin, mutta onneks asiaa tutkitaan. Tämä odottavanaika on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tuskallisen pitkä! Lapsena odotti synttäreitä ja nimppareita kuin kuuta nousevaa, nyt odotus tuntuu kyllä samalta, mutta kohde on vaan hieman muuttunut. Omat synttärit ei juuri tunnu miltään, kun vaan toivoo että aika menisi äkkiä! =)