Pientä taukoa on blogin päivittämisessä ollut, kun on mennyt ihan lepo hommissa. Kaveri tuolla mahassa ei meinaa pysyä kyydissä ja supistusten takia on jäänyt kyllä kaikki aktiivinen elämä :) Nyt kuitenkin jo ihan hyvä olla. Nyt viikkoja on vasta 29+3.

Mutta yks päivä reipastuin ja leivoin mustikka-marenkipiirakan. Sen oli niiiiiiiiiin taivaallisen hyvää :D Toisaalta mulle toimii kaikki missä on mustikkaa, joten ei se oikein voinu mennä vikaan maun suhteen.

 

Tässä on kuva uunista tulleesta piirakkapohjasta mustikoineen. 

Pohja:

1 dl     margariinia

½ dl     sokeria

1          muna

3 dl      jauhoja

1 tl       leivinjauhetta

Täyte:

n. 500 g    mustikoita

1 ½ rkl      perunajauhoja

- Painele pohja piirakka vuokaan ja kaada päälle täyte. 

- Paista 200 asteessa 20-25 min

 

En kerennyt kuvailemaan piirakkaa kokonaisena, kun siitä oli kiireisimät jo kerennyt ottaa. 

Marenki:

3    valkuaista

½ dl   sokeria

- Vaahdota kovaksi vaahdoksi ja laita jäähtyneen piirakan päälle.

- Paista uunin ylätasolla 225 asteessa 5 min

Tässä kuvassa marenki on jo hieman seisonut uunin jäljiltä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hyvää oli! Ja nopea sekä helppo tehdä.

Tämä versio oli gluteeniton, joten oli tosi mureneva pohja. Veikkaan että vehnäjauhoista ois tullut ehken hieman parempi...

 

Jälleen kerran kaivoin kranssitarvikkeet esille ja tein uuden kranssin. Tämäkin on mustikanvarvuista tehty ja koristeet on aikalailla samanlaiset kun edellisessäkin. Näitä on kyllä mukava tehdä, vaikkakin aikaahan siihen menee jonkin verran. Just sopivaa tekemistä tälllein lauantai-illalle =) 

 

Tälllainen siitä sitten tuli! Tämä kranssi päätyy äidin kaverille. Toivottavasti tykkää! Seuraava kranssikin on jo tuloillaan. Vielä en ole päättänyt, että kumman itselle tekisin, puolukan vai mustikan. Tosin saattaa käydä niin, että jään itse ilman kranssia, kun sukulaiset käydessään vie valmiit aina mukanaan =D Seuraavaksi teen varmaankin havukranssin, jonka vien sitten papan haudalle, huomenna kun on isänpäivä. Jos oikein innostun ja kerkeen, niin saatan saada sen valmiiks jopa huomiseksi.

Pienenä tyttönä tätä päivää odotti aina samallatavalla kun joulua. Enää sitä ei odota yhtään niin innokkaasti, nimittäin synttärit. Pahinta tässä nyt varmaan on se, että nyt ollaan lähempänä kolmeakymmentä kun kahtakymmentä! Tänään mittarissa on 26 vuotta. About 20 vuotta sitten tämä päivä tuntui jotenkin erityisen tärkeältä ja oli yksi vuoden kohokohdista. Tosin vielä silloin 20 vuotta sitten luulin myös, että lippu vedetään salkoon jokaisella tontilla juuri minua varten, eikä ruotsalaisuudenpäivää varten. 8 vuotta sitten synttäreitä odotti kyllä kovasti, kun tiedossa oli täysi-ikäisyys, ajokortti ja muut aikuisuuden "ihanuudet".

Tässä väkisinkin miettii, että onko omalla tulvella lapsella synttäreiden odottelu samanlaista, kuin itsellä. Luultavasti, eiköhän jokainen lapsi odota niitä. Toisaalta täysi-ikäisyyden kynnyksellä on helpompi olla alkuvuoden lapsi, kun loppuvuoden. Marraskuuhun tuntui olevan ikuisuus, kun muut ajelivat autolla jo ennen kesää. Luonnollisestikin silloin vika oli vanhempien :) Nyt selviän siitä osuudesta helpommalla kun omat vanhempani, koska minulla laskettuaika on 12.2. 

Tänään siis viikkoja jo/vasta 26+0. Neuvolaankin ollaan tänään menossa, jälleen kuulemaan sydämensykkeitä. Toivottavasti niissä ei tällä kertaa ole mitään sivuääniä! Toivottavasti kaikki nyt vihdoin ois hyvin, eikä lähetettä Gravidaan enää tarvittaisi. Melkonen stressi tässä on kyllä ollukkin, mutta onneks asiaa tutkitaan. Tämä odottavanaika on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tuskallisen pitkä! Lapsena odotti synttäreitä ja nimppareita kuin kuuta nousevaa, nyt odotus tuntuu kyllä samalta, mutta kohde on vaan hieman muuttunut. Omat synttärit ei juuri tunnu miltään, kun vaan toivoo että aika menisi äkkiä! =)

En oo ikinä ennen testannu gluteenittomia korvapuusteja, mutta nyt ajattelin testata. Eihän se nyt niin kamalan vaikeeta voi olla :) Noh, eihän se kyllä ollukkaan, paitsi se kaulitseminen ja rullaus tuotti kyllä hieman harmaita hiuksia. Aikaa meni kyllä paljon enempi kun tavallisiin korvapuusteihin!

 

 

Raesokeri puuttu kokonaan kun ei kaapissa ollut, eikä muutenkaan näistä tullut kamalan kauniita yksilöitä! Maistu kyllä ihan korvapuustille ja oli hyviä. Kunhan ei kamalasti ulkonäköön kiinnittänyt huomioo :) Kotioloissa meni kyllä ihan täydestä ja muutkin kyllä söi. 

 

Aika jauhosiakin näistä osasta pullista tuli. Ja totisesti näistä ei kamalasti kuvia kannattais ehken julkaista, sen verran rumia niistä tuli! Mutta ehken  ens kerralla panostetaan sitten tuohon ulkonäköönkin hieman enemmän =) 

Paras iltapäivä pitkiin aikoihin! Mies ja koira matkaan ja sitten metsään. Oli kyllä mukavaa. Jotenkin tuolla metsässä kaikki huolet ja murheet unohtuu :) Sitten olikin vuorossa jälleen kranssihommia. Tämä on tehty puolukanvarvuista. Tästä tuli aika paljon pienempi, kun edellisestä mikä oli mustikanvarvuista. Tosin tämä oli myös nopeemmin valmis kun se edellinen. 

Kranssin pohja on tehty pajuista ja oksat on kiinnitetty rautalangalla. Koristeeksi laitetut "puolukat" oli jostain vanhasta joulukoristeesta. Tosin siitä koristeesta ei kauheesti enää jääny jäljelle :D "Puolukat" on kiinnitetty liimalla. Jälleen kerran sormet on vähän hellänä. Tai oikeestaan aika paljonkin, se polttaa niiiiiiiin paljon =)

Luulen että tämä kranssi päätyy äidille. Tosin viime vuonnakin äidille meni puolukka kranssi, että pitäskö tänä vuonna antaa kuitenkin mustikanvarpukranssi... Ehkä annan sen itse tulla valkkaamaan, niin tulee sitten mieleinen. Nyt hartiat on kyllä ihan jumissa näistä kranssi touhuista!